ISRAEL
Israelin valtio eli Israel (hepreaksi
מדינת ישראל, Medinat Jisra'el, arab. دولة
إسرائيل, Daulat Isrā'īl) on valtio
Välimeren ja Jordanjoen välissä Lähi-idässä.
Israel perustettiin Palestiinan alueelle
vuonna 1948. Se on valtiomuodoltaan
parlamentaarinen demokratia ja olemukseltaan
vahvasti "juutalainen valtio", mikä on
virallisena ideologiana kirjattu lakiin.
Väestöltään Israel on kuitenkin
monikansallinen ja uskontopohjaltaan
moninainen, eivätkä kaikki tunnusta
juutalaisten kansallisvaltion periaatetta.
Se onkin johtanut jatkuviin sisäisiin
levottomuuksiin ja yhteenottoihin
palestiinalaisten kanssa koko Israelin
valtion olemassaolon ajan.
Israelissa oli 7,4 miljoonaa asukasta vuoden
2008 lopussa väestönlaskennan mukaan.
Viralliset kielet ovat heprea ja arabia.
Asukkaista 78 prosenttia on juutalaisia, 17
prosenttia arabeja, loput druuseja ja muita
vähemmistöjä. Israelin arabit ovat
uskonnoltaan enimmäkseen sunnimuslimeja tai
kristittyjä. Israelin naapurimaita ovat
arabivaltiot Egypti, Jordania, Syyria,
Libanon sekä epäitsenäiseksi alueeksi
luokiteltava Palestiina, joka on
israelilaisten miehittämä ja saartama.
Israelin pinta-ala on 20 700 km², mihin on
laskettu mukaan Golanin kukkulat mutta ei
Itä-Jerusalemia tai Länsirantaa ja Gazan
kaistaa.
NIMI
Nimi "Israel" on tavanomaisessa ja
liturgisessa käytössä merkinnyt
kolmentuhannen vuoden ajan sekä Israelia
maana että koko juutalaista kansaa asuivatpa
he sitten Israelissa tai diasporassa. Nimi
on peräisin Raamatusta, 1. Mooseksen
kirjasta 32:28, jossa Jaakob saa uuden nimen
Israel (ehkä śara + el eli kamppailu Jumalan
kanssa) kamppailtuaan enkelin kanssa.
Nimestä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin
mukaan nimi juontuu verbistä śarar
("hallita, olla vahva, määrätä"), jolloin
nimi merkitsisi ”Jumala hallitsee” tai
”Jumala tuomitsee”. Muita mahdollisia
merkityksiä ovat "Jumalan ruhtinas" tai "Ēl
taistelee". Tarkasta merkityksestä
riippumatta Jaakobin kahdestatoista pojasta
polveutui ”Israelin 12 heimoa".
Ensimmäinen historiallinen sanan "Israel"
maininta on egyptiläisestä kivipaadesta,
jossa kerrotaan Kanaaninmaan
sotilasleireistä. Tämä paasi mainitsee
Israelin kansana, joka ei ollut muodostanut
valtiota, ja se on ajoitettu 1300-luvulle
eaa.[8] Nykyvaltiolle annettiin nimeksi
"Medinat Jisrael" eli Israelin valtio ja sen
kansalaiset ovat israelilaisia. Muita
nimiehdotuksia olivat Eretz Israel, Zion ja
Juudea.
MAANTIEDE
Israel rajoittuu pohjoisessa Libanoniin ja
Syyriaan, idässä Länsirantaan ja Jordaniaan,
lounaassa ovat Egyptin ja Gazan alueet.
Israelin rantaviiva Välimereen on lännessä
ja Punaiseenmereen yhtyvä Akabanlahti
etelässä. Israelin suurimmat vesialueet ovat
pohjoisessa Genesaretinjärvi ja kaakossa
Kuollutmeri. Suurin joki on Jordan. Korkein
vuori on Har Meron.
ILMASTO
Maan ilmasto on välimerellinen lukuun
ottamatta maan etelä- ja pohjoisosien
autiomaita, joista suurin on Negevin
autiomaa. Keväällä ja kesällä esiintyy
ajoittain hiekkamyrskyjä. Maassa on kuuma
sateeton kesä ja suhteellisen lyhyt viileä
sateinen talvi. Ilmasto vaihtelee maan
sisällä pituuspiirin, leveyspiirin ja
Välimeren läheisyyden mukaan. Elokuu on
kuukausista kuumin, keskilämpötilat
vaihtelevat 18°C–38°C välillä.
Sateet ovat yleensä rankkasateita, jotka
aiheuttavat eroosiota ja tulvia. Talvella
vesi saattaa tulla lumena maan keskiosan
ylämailla kuten Jerusalemissa. Maan
viljellyimmillä alueilla sataa yli 300
millimetriä vuodessa. Maasta on viljeltävää
noin kolmasosa.
KASVIT JA
ELÄIMET
Israelissa on tavattu yli 500 lintulajia.
Osa linnuista asuu siellä pysyvästi, osa
muuttaa Israelin alueen läpi kahdesti
vuodessa.
Ympäri Israelia on yli 150
luonnonsuojelualuetta ja 65
kansallispuistoa, joiden koko on noin 1000
neliökilometriä. Alueista huolehtii Israelin
luonto- ja puistohallinto. Pariakymmentä
niistä on kehitetty julkiseen käyttöön, ja
kävijöitä niissä on vuosittain kaksi
miljoonaa. UNESCO on nimennyt Karmelvuoren
biosfäärireservaatiksi. Satoja kasveja ja
eläimiä, kuten tammi, palmu ja eläimistä
gaselli ja leopardi, on suojeltu, ja
uhanalaisille lajeille on laadittu
pelastusohjelmia.
KAUPUNGIT
Vuonna 2004 Israelin väestölaskennassa
määriteltiin kolme metropolialuetta:
Tel Aviv – 2 933 700 ihmistä
Haifa – 980 600 ihmistä
Beersheba – 511 800 ihmistä
Jerusalemia voisi myös kutsua
metropolialueeksi, mutta sen määritteleminen
on vaikeaa, koska asutus levittäytyy niin
laajalle alueelle ja itse kaupungin rajat
ovat epäselvät. Jerusalemin kaupungin
virallinen väkiluku on 724 000 (2006).
Nasaret ja sen muslimienemmistöiset lähiöt
mukaan lukien alue kuuluisi myös suuriin
metropolialueisiin.
HISTORIA
Sodan päätyttyä Israelin haltuun jäi suurempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu. Samalla Egypti miehitti Gazan ja Transjordania Länsirannan. Suuri määrä arabeja pakeni tai karkotettiin uuden juutalaisvaltion alueelta, YK:n mukaan 711 000. Näihin päiviin asti jatkuneen Lähi-idän kriisin vuoksi on pakolaiskysymys edelleen ratkaisematta. Israelin perustamisen jälkeen alkoi Euroopasta muuttaa alueelle suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia, ja maan väkiluku kaksinkertaistui ensimmäisen itsenäisyysvuoden aikana. Seuraavan vuosikymmenen aikana 600 000 juutalaista pakeni tai karkotettiin ympäröivistä arabimaista ja Iranista Israeliin
SUEZIN KRIISI JA KUUDEN PÄIVÄN SOTA
Vuonna 1956 Egypti päätti ottaa Britannian ja Ranskan omistaman Suezin kanavan omaan omistukseensa. Päätöksen seurauksena puhkesi Suezin kriisi, jonka aikana Britannia, Ranska ja Israel hyökkäsivät menestyksekkäästi Egyptiin kohti Suezin kanavaa. Aselepo solmittiin, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto painostivat osapuolia rauhaan. Vetäytymisen ehtoina olivat YK:n UNEF-joukkojen sijoittaminen Siinaihin valvomaan, että Egypti ei enää hyökkää Israeliin kuten vuoden 1948 sodassa.
Vuonna 1967 Egypti saartoi Israelin laivaliikenteen Punaisellamerellä, poisti UNEF-rauhanturvaajat alueelta ja siirsi tankkeja ja satoja sotilaita Siinaille ilmoittaen olevansa valmis sotaan. Israel päätti vastata hyökkäämällä, ja kuuden päivän sota alkoi Israelin ennalta ehkäiseväksi julistamalla iskulla, jolla se onnistui muutamassa tunnissa tekemään Egyptin ilmavoimat toimintakyvyttömiksi. Jordania puolestaan hyökkäsi Israelin kaupunkeihin Länsi-Jerusalemiin sekä Netanyaan. Sodan lopussa Israelin hallintaan jäivät Gaza, Siinain niemimaa, Länsiranta ja Golanin kukkulat.
JOM KIPPUR
Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin 1973 ja yllättivät pyhänvietossa olleen Israelin. Israel kärsi aluksi huomattavia tappioita erityisesti Golanin kukkuloilla, mutta reservijoukkojen saapuessa rintamille muutamien päivien kuluttua sotatilanne alkoi muuttua. Toista viikkoa jatkuneiden taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat valtaamansa asemat, ja pian Israel eteni Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan. Tulitauko astui voimaan kolme viikkoa sodan alkamisesta.
Lähde: wikipedia.com